Hanna-Kaisa Korolainen: The House of Play and Rain -näyttely

2017-02-23 17:00:28 2017-03-19 16:00:00 Europe/Helsinki Hanna-Kaisa Korolainen: The House of Play and Rain -näyttely Tekstiilisuunnittelija Hanna-Kaisa Korolaisen näyttely liittyy Korolaisen väitöskirjaan Aalto-yliopistossa. http://old.design.aalto.fi/fi/midcom-permalink-1e6f8157a411b56f81511e697c7614d7d9287198719 Annankatu 9, 00120, Helsinki

Tekstiilisuunnittelija Hanna-Kaisa Korolaisen näyttely liittyy Korolaisen väitöskirjaan Aalto-yliopistossa.

23.02.-19.03.2017 / 17:00 - 16:00

Lokal-galleria // Annankatu 9 // 00120 Helsinki

Ti-pe 11-18, La 11-16, Su 12-16

Tervetuloa avajaisiin 23.2. klo 17-19

Tekstiilisuunnittelija ja taiteilija Hanna-Kaisa Korolaisen (1976) näyttely The House of Play and Rain avautuu Lokal-galleriassa 24. helmikuuta. Marimekollekin kuoseja suunnitellut Korolainen työstää nyt taiteellista väitöskirjaansa Aalto-yliopistossa. Korolaisen työt liikkuvat tekstiilisuunnittelun ja kuvataiteen rajapinnassa. Hänen teoksiaan löytyy Taidehallin ja Designmuseon kokoelmista. 

The House of Play and Rain on ensimmäinen kolmen näyttelyn sarjasta, joka liittyy Korolaisen väitöskirjaan Inspiraation lait. Näyttely tarkastelee luovan prosessin leikinomaisuutta sekä flow-tilan saavuttamista. Näyttelyn innoittajina ovat toimineet useat kuvataiteilijat Raoul Dufysta Niki de Saint Phalleen. Ryijyteokset, kudotut jacquardit ja painokankaat pukevat galleria-tilan kodinomaiseksi kokonaisuudeksi, jossa vaikutteet kuvitteellisesta 1920-luvun Pariisista sekoittuvat tekijän lapsuudenmaisemaan, 1970-lukulaiseen Suomeen. 

Näyttely jakaantuu kahteen kokonaisuuteen, jotka esillepanossa sekoittuvat toisiinsa. Niki de Saint Phalle ja Yves Klein inspiroivat The House of Play, jonka teema on paluu lapsuuteen esineleikkien ja sormimaalauksen keinoin. The House of Rain on saanut vaikutteita Emil Noldelta ja Raoul Dufylta, he innoittavat taiteilijan vesiharjoituksiin: märkätekniikkaan ja mustemaalaukseen. Dufyn suunnittelemien 1920-luvun tekstiilien vaikutus on ollut taiteilijaan kaikkein huumaavin, niinpä hänen henkensä on aistittavissa näyttelyyn rakentuneessa huoneessa kaikkein vahvimmin. Mutta ilman muita inspiraation aiheita, taiteilijoita ja muuta matkan varrella mukaan tarttunutta, kuten 1970-skandinaavisia kukkakuoseja taikka renessanssiasetelmia, näyttelystä ei olisi tullut juuri tämänkaltaista.  Näyttely kutsuukin katsojat arvuuttelemaan mikä näyttelyssä on alkuperäistä ja mikä lainattua.

 Taiteellista prosessia ympäröivää salaperäisyyden harsoa raotetaan tuomalla näyttelytilaan luonnoksia, materiaaleja ja työvälineitä. On harvinaista, että inspiraation aiheita tai henkilökohtaista luovaa prosessia teosten takana esitetään yleisölle. Muotisuunnittelija Dries Van Notenin retrospektiivi Pariisin Les Arts Décoratifs –museossa (2014) oli ensimmäinen vastaavanlainen näyttely. Tarinat teosten takana ovat usein niitä, jotka jäävät mieleen.