Väitös muotoilun alalta: TaM Camilla Groth

Tutkimus käsittelee merkityksiä, joita kehollisen kognition teorialla voisi olla muotoilun ja käsityön käytännöille.

TaM Camilla Groth esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Making sense through hands: Design and craft practice analysed as embodied cognition torstaina 16. helmikuuta 2017.

Vastaväittäjä: Dr Kathrine Townsend, Nottingham Trent Univeristy
Kustos: professori Maarit Mäkelä, Aalto-yliopiston muotoilun laitos.

Keskustelu käydään englanniksi.

TIIVISTELMÄ

Aiemmat muotoiluajattelun (Design cognition) tutkimukset ovat paneutuneet muotoilijoiden ja käsityöläisten ajatteluun kognitiotieteen viitekehyksessä. Viimeaikainen mielen ruumiillisuuteen tai kognitioiden kehollisuuteen (embodied cognition) pureutuva tutkimus on kuitenkin alkanut vaikuttaa myös muotoilu- ja käsityötutkimuksen alaan. Tästä teoreettisesta viitekehyksestä tarkasteltuna tieto paikallistuu toimintaan ja linkittää sitä kautta muotoilun käytännöt kognitioihin. Tästä näkökulmasta tehdyt empiiriset tutkimukset muotoilun ja käsityön käytännöistä ovat kuitenkin vielä harvinaisia.

Tämä väitöstutkimus pohtii, mitä merkityksiä kehollisen kognition teorialla voisi olla muotoilun ja käsityön käytännöille sekä avaa empiriaan perustuvia näkökulmia. Tutkimus kysyy: Kuinka muotoilun ja käsityön tekijät ajattelevat käsillään? Tutkimuskysymykseen vastataan kolmen tapaustutkimuksen avulla, joissa tarkastellaan erityisesti haptisiin kokemuksiin liittyviä keholliseen tietämisen käsitteitä. Ensimmäisen tapaustutkimuksen aineisto kerättiin Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä Helsingissä sekä Kuurosokeiden toimintakeskuksessa Tampereella. Toinen tapaustutkimus syventyi puolestaan keraamikko-tutkijan omaan haptiseen työskentelyyn.  Kolmas tapaus tutki maisteriopiskelijoiden kehollisen tiedon käyttöä muotoiluprosessissa ja siihen liittyvässä luovassa materiaalien tutkimisen prosessissa.

Tutkimuksen kuluessa kehittyi monimenetelmäinen lähestymistapa kokemuksellisen tiedon tavoittamiseksi ja analysoimiseksi. Kehollista tietoa syntyy toiminnan kautta sekä suhteessa aiempiin kokemuksiin ja materiaalin käsittelyn taitoihin, mikä vuoksi kehollisen kognition teoria sopii hyvin muotoilu- ja käsityökäytäntöjen tutkimiseen. Koska ideoinnin prosessit nojaavat kehollisiin kokemuksiin ei myöskään muotoiluajattelua ja tekemistä tulisi käsitteellisesti erottaa toisistaan, vaan tekeminen on osa ajattelu prosessia. Käytännön ohjaama (practice-led) ja tekijän kokemuksellisen näkökulman sisältävä tutkimusasetelma osoittautui toimivaksi tavaksi tutkia kokemuksellista tietoa, sillä se mahdollisti aistikokemusten ja emootioiden tutkimisen toiminnan aikana. Tutkimuksessa käytetty videodokumentaatio mahdollista moniaistisuuden tavoittamisen ja osoittautui toimivaksi menetelmäksi kokemusten tallentamiseen, analysointiin ja tutkimustulosten esittämiseen.

Kaikissa kolmessa tapaustutkimuksessa emootioilla oli merkittävä osa. Ne olivat monitasoisia ja liittyivät eri konteksteihin sekä erityisesti tekijän työskentelynsä aikana kohtaamiin erilaisiin päätöksentekoprosesseihin.

Tutkimuksen lopputuloksena esitetään neljä teoreettista ja käytännöllistä johtopäätöstä: 1) Kehollisen kognition teoria sopii hyvin muotoiluun ja käsityöhön liittyvien käytäntöjen tutkimuksen viitekehykseksi. 2) Muotoiluprosesseihin sisältyy kehollista tietoa jo fyysisten tuotosten suunnitteluun liittyvässä kognitiivisessa ja aineettomien mielikuvien luomisen vaiheessa. 3) Tekeminen voidaan nähdä kehollisen mielen ja materiaalisen ympäristön välisenä merkitysten pohtimisena, joka voi osaltaan vaikuttaa henkilökohtaiseen kasvuun sekä osoittautua hyödylliseksi toiminnan alustaksi opetuksellisissa puitteissa. 4) Muotoilun ja käsityön tutkimus hyötyy erilaisten tutkimustapojen yhdistämisestä, joiden avulla voidaan tutkia sekä representatiivisia että ei-representatiivisia piirteitä käytännön toiminnassa.

TERVETULOA!

Väitöskirja on esillä Aalto-yliopiston Learning Hub Arabiassa, Hämeentie 135 C, 5. krs, huone 570 viimeistään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta.